tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pohdintaa

Viikonloppuna pyörähdin valmentajaa tapaamassa. Kuten aiemminkin, jännitin tapaamista etukäteen. Ei siksi, että Sallaa pitäisi persoonana jännittää, mutta olen aina stressaantunut siitä jos itse olen pettymys toiselle, eli jos kunto ja fysiikka eivät sitä mitä pitäisi...minä helposti ylisuoritan, varmistan varmistamisen jälkeen ja jos olen epävarma niin teen enemmän. Tämä on asia, joka nousi nyt vahvasti esille, ja olen joutunut tekemään pari päivää vakavaa itsetutkiskelua...

Toisin kuin esim. työelämässä, eli tämän lajin parissa ylisuorittaminen tee minusta parempaa valmennettavaa tai urheilijaa, päinvastoin. Voin viedä vahingossa pohjan kaikelta tehdyltä työltä, ja viedä lopputulosta reilusti taaksepäin sen sijaan että tilanne paranisi...ei siis enää yhtään ylimääräisiä aerobisia, treenejä tai muuta soveltamista. Minun pitää ottaa toisaalta paljon rennommin, ja toisaalta vakavammin tulevat viikot. EI YLILYÖNTEJÄ. En kyllä koskaan sovella niin, että tekisin vähemmän tai söisin enemmän, päinvastoin, mutta tosiaan tuo ei olekkaan mikään hyvä juttu enkä sillä voi yhtään retostella.

Sain hyvää palautetta fysiikasta ja kunnosta, ja paljon mietittävää kotiinviemisiksi omasta ajatusmaailmastani.
Treenasimme olkapäät yhdessä, Solanalla huippuvehkeet olkapäätreeniin ja Sallalta sai taas uusia liikevariaatioita ja kulmauksia omaan treeniin lisättäväksi.

Nyt tulevat viikot OTAN RENNOSTI. Moni asia hyvin, loput tulevat aikanaan. Viikkoja on vielä jäljellä, olen omistautuneessa huippu ammattimaisessa valmennuksessa, ainoa heikko lenkki yhtälössä olen minä itse...eli jatkossa mielikuvaharjoituksia, pyrin iloitsemaan vahvuuksistani ja hyväksymään heikkoudet. Eiväthän nämä elämän ja kuoleman kysymyksiä ole, renommalla otteella toki koko prosessi antaisi minulle enemmän...

Eli nyt suuntaan salille syvävenyttelemään, hyvä kirja mukaan ja pötkölleen venytyslaitteisiin :)) Keholle ja mielelle vähän rauhoittumista...

Päivällä vedettiin Sampon kanssa kyllä takareisitreeni, hyvä jumppa olikin molemmilla. Treeni sisälsi paljon eristäviä likkeitä, perusliikkeet jätettiin loppuun niin kuin usein teemme: mukavampi kun lihakset ovat lämmenneet hyvin ennen niitä, eikä tarvi puuhastella älyttömällä painokuormalla noin kun etukäteis väsyttää tarpeeksi hyvin...
Jalkatreenit edelleen ilo tehdä, toki tiedostan takaraivossa aina koko ajan nuo lähestyvät jalkareenit, ne kun totta kai ylivoimaisesti raskaimmat ja haastavimmat osuudet kierrosta. Mutta treenin jälkeen on mieli aina katossa kun on saanut itsestään riittävästi irti. Olen muokannut treenit tietyille saleille, juuri tietyille laitteille ja liikejärjestyksille, näin olen saanut aiemmin haitanneet alaselän ja polvien kivut käyännössä kokonaan pois. Treenit itselläni tosiaan painottuvat erilaisiin eristäviin variaatioihin, raskaat kyykyt ja prässit vähemmällä, mutta itselläni homma toimii pitkässä juoksussa paremmin näin, kun olen tällä tavalla koko ajan kunnossa, eikä joku särky rajoita koko aikaa...


Huomenna aamusta hetki itselle ja salin aerobisten laitteiden sijaan aerobinen pitkällä lenkillä koiran kanssa luonnossa :))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti