lauantai 29. maaliskuuta 2014

Elämää kisadieetin ulkopuolella

Pari viikkoa dieetin lopettamisesta, olen syönyt todella hyvin, käynyt treenaamassa harvakseltaan, olo on miltei terve :)  Kuumeilu loppui kuin seinään, kun jäi lepäämään ja tankkasi. Hieman flunssainen olo on paikoin, mutta noin yleisesti ottaen PALJON parempi fiilis. Oli oikea ratkaisu lopettaa dieetti, enkä tuota päätöstä olekkaan pyöritellyt sen enempää, heti ajatukset kääntyivät eteenpäin.

Töitä on tullut painettua pitkää päivää. Sairaslomapäivien vuoksi väliin jääneiden ohjausten kirimisessä oli oma homansa, mutta ensi viikosta alkaen ollaan taas rutiineissa silläkin saralla. Olen töiden lomassa kuitenkin ihan tarkoituksella ottanut aikaa ystäville, tällä hetkellä elämäni ihmissuhteet ovat se tärkein asia, ystävät ovat se voimavara ja rikkaus joka kantaa eteenpäin.

Tarkoitus oli syödä todella hillitysti dieetin loputtua - niinkuin kaikilla, aina...mutta nyt kun on haalinut sosiaalisia tilanteita, illanistujaisia, kylässä käyntejä, ja kaikki haluavat -huomaavaisesti- tarjota minulle syötävää, olen luopunut kohtuuden käsitteestä :) Tästä on nyt kyllä kuitenkin palattava ruotuun, ennenkuin pyörin eteenpäin... Minut tuntevat tietävät kyllä, että otan asiat maalaisjärjellä, rennosti. Niin kisat, kuin tämän lajin parissa vaaditun fysiikkkäsitteen. En usko mihinkään tarkoitukselliseen painonnousuun, mutta en myöskään kuvittele pyrkiväni pitämään kohtuuttoman siistiä fysiikkaa ympäri vuoden.

Fysiikka on heijastus elämäntavoista, piste. Jos meinaisi pysyä lähes kisakunnossa, pitäisi jatkaa silloista elämäntyyliä, aerobisen määrät, ruokavalio jne. Ei kiitos. Mutta jos jatkan elämää kuten nyt pari viikkoa, TODELLA rennoin rantein, on turha kuvitella, ettei se elämäntapa heijastuisi ulkomuotoon: kyllä ne keksit, karkit ja pähkinät kotiutuvat rasvavarantona ympärille, siinä on turha pettää itseään...eli tasapainoa hakien, niin fysiikaan, kuin elämisen mukavuuden ja nautintojen suhteen :)

Ohessa kuvasatoa viime viikoilta, kaikkea mahdollista salin ulkopuolelta :)

Illanistujaisia hyvässä seurassa <3 p="">

Energiaa riittää kaikkeen ihan ylimääräiseen...koirat pitivät minusta enemmän dieetillä, kun en jaksanut raahata niitä pesulle :D



Sisustusta ja kevätsiivousta :)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Offilla :)



Eli kuten kuvasta näkyy, täällä ollaan NIIIIN offilla!
Kevään kisat jäävät osaltani tältä erää väliin  Viime viikot menneet sairastellessa ja fysiikka ei olisi ollut sitä mitä haluaisin, vaikka pääsisikin vauhtiin taas...kuumeilua ja flunssaa kolmatta viikkoa peräkkäin, tulehdusarvot koholla. Päätös loppujen lopuksi todella helppo: terveys ja kehon kuuntelu edellä, kisoja tulee kyllä, siitä en stressaa. Paraneminen lykkääntyi kun aina heti kuumeettomana päivänä piti suorittaa dieetin vuoksi taas täysillä kiriäkseen sairaslomapäiviä, mikä ei tietenkään optimaalista toimintaa.

Kerran olen kisannut muiden odotusten vuoksi, vastoin omaa fiilistä, ja hyvästä sijoituksesta huolimatta se kaivelee yhä - tiettyä fysiikkaahan tavoitellaan, ei sijaa, ainakaan omalla kohdallani. Itse arvostan itsekritiikkiä tässä lajissa .
Hyvällä tavalla jää toki kaivelemaan, haluaisi nähdä työn tulokset lavalla. Omasta mielestäni fysiikka kovempi kuin ennen, lihasta tullut reilusti lisää, kokonaisuuteen tullut syvyyttä ja tasapainoa. Eli olisi ollut todella mielekästä käydä kisaamassa, mutta ei näin, että sairastelee ja joutuu kirimään loppua kohti typerillä tavoilla...olen kiintynyt pikku lihoihini, enkä suotta niitä halua poltella liialla niivittämisellä, etenkin kun lopputulos epävarma jos keho tulehdustilassa..., e
Nyt palautellaan kroppaa  Olen pitänyt lähes viikon salilepoa ja syönyt -liiankin- hyvin, ja olo onkin toinen. Ei kuumeilua, ei kurkkukipua, kaulan imusolmukkeet laskeeet, olo hyvä...ensi viikosta taas paluu lihatalkoisiin hyvällä motivaatiolla!

Kovasti tsemppiä kaikille kevään kisaajille 

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kuulumisia lyhyesti :)

Sairastelu jatkuu täällä päässä, huokaus...tuntuu, että nyt olen peräkkäin saanut parin viikon sisään kaikki pöpöt mitä ympärillä liikkuu...yleinen kiire, stressi, kortisolitasot ja miinuskalorit varmaan verottavat oman osansa.

Juuri kun viime viikolla kunto nytkähti hyvin eteenpäin ja fiilis nousi parhaaksi aikoihin, niin taas kuumetta ja sängyn pohjalle...mahataudin jäljiltähän minulla turposivat kaulan imusolmukkeet, niin että näkyivät selvästi ulospäinkin, mikä säikäytti hieman, kun mitään vastaavaa ei ole aiemmin käynyt.
Googlettaahan ei kannata mitään oireita, mutta tein sen silti :D Keskustelupalstoilla oli annettu fiksusti ihmisille vastauksia tuohon oireeseen, että "ikävä kertoa huonoja uutisia, muutta se on syöpä..." , muutkaan kotikutoiset diagnoosit eivät lohduttaneet, mutta eiköhän tämä ole ihan kehon yleistä väsymistä / tulehdustilaa, etenkin kun liittyy muuhunkin sairastamiseen...

Eli seuraillaan tilennetta, huomenna toivottavasti taas terve päivä ja paluu treeneihin :)  Kisoista en stressaa, kisataan jos olen terve / kunto etenee, muuten ei...Jääpähän sitten kiva kesäkunto ;)

Ohessa kuvia muutamalta viime viikolta:


Näin positiivisilla fiiliksillä vielä viime viikon alussa :)


Joku patsastelukuva :D


Sairaspäivieni seuranpitäjä :D


Talvi on jo onneksi mennyt, mutta tämä löytyi arkistoista :)  Pipon on saanut jo onneksi jättää kaappiin!


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Ajatuksia ystävyydestä



Tämän päivän kiitollisuuden aihe ovat olleet ystäväni.  Ystävät ovat tuki vaikeampina aikoina, ilon jakajia parempina hetkinä. Ystävät nauravat kanssani, itkevät kanssani, tukevat ja kannustavat. Kannustavat kasvamaan henkisesti ja inspiroivat esimerkillään. Ystävät ovat elämäni todellinen voimavara.

Olen itse tottunut lapsesta lähtien olemaan omillani, vailla turvaverkkoa. Tämä on kasvattanut minusta itsenäisen, itsellisen. En luota kovin helposti varauksetta ihmisiin, enkä koskaan laske mitään täysin kenenkään muun kuin itseni varaan. En ole koskaan tarvinnut suurta määrää ihmisiä ympärilleni, muutama luottohenkilö ja aito ystävä ovat kulkeneet elämässä rinnallani, ollen niitä harvinaisia ankkureita ja vakauttavia tekijöitä elämän muuttuessa ja kuljettaessa...

Nyt onkin yllättävää huomata, että vaikka tällä hetkellä olen tehnyt elämässä paljon suuria muutoksia, mikä voisi luoda epävarmuutta, olenkin turvatumpi jollain tavalla kuin koskaan aiemmin...kiitos ihmisten ympärilläni. Olen saanut tutustua työni kautta mielettömiin ihmisiin, joista osasta olenkin saanut ystäviä. Tukiverkkoni onkin rikkaampi ja vankempi kuin koskaan aiemmin.
Näin aikuisena arvostaa todella sitä, jos kohtaa ihmisen, jonka kanssa aidosti ystävystyy.  Olen saanut yllättäviltäkin tahoilta viime aikoina apua ja tukea eri asioissa, arjen askareissa ja oman jaksamiseni suhteen. Tämä on saanut minut tuntemaan itseni todella nöyräksi ja kiitolliseksi siitä, että elämääni on tullut niin hienoja persoonia.



Jatkossa päätinkin pyrkiä vaalimaan ystävyyssuhteita paremmin. Pyrin kertomaan ystävilleni mitä he minulle merkitsevät, yritän olla enemmän läsnä, huomioimaan ystävieni tarpeita enemmän...antamaan takaisin sitä, mitä olen itse saanut :)

Tämä laji saa näin dieetillä käpertymään omaan "fitness-kuplaan", jolloin helposti asettaa itsensä ja tarpeensa liiankin helposti etusijalle. Onko minun kisadieettini kuitenkaan merkittävämpi tekijä, kuin vaikka ystäväni ajan- ja resurssien käyttö vanhemmuuden ja työelämän puristuksessa? Ei. Mutta miksi helposti huomiodaan ensisijaisesti kisaavan tarpeet, ja muokataan muiden arkea tarvittaessa sen mukaan? 

Minulla onni toki, että suurin osa lähipiiristäni on lajin parista jollain tasolla, jolloin ymmärrystä löytyy tarvittaessa minun rutiineilleni, niin treenin kuin syömisten suhteen. Mutta en halua koskaan olettaa, että tarpeeni menisivät muiden tarpeiden edelle.  Eli nyt pieni henkinen peruutuksen paikka, pohdintaa siitä, pystynkö rehellisesti olemaan läsnä ystäviäni varten. Ystävyys on vastavuoroisuutta, ei vastaanottamista.



On sitä kaiken tämän pohdinnan lomassa ehditty käydä salillakin :) Tämän päivän piristys oli hauistreeni Niinan kanssa, joka asiakkaani. Tai no, jos rehellisiä ollaan, treeni meni ehkä lähinnä sosiaalisen kanssakäymisen = höpöttelyn puolelle, mutta ainakin oltiin salilla :D  Niina pisti tulemaan seuraavan ihanan kuvankin teksteineen todistusaineistoksi tuosta treenintapaisesta :D
Kiitos Niina!




lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kirjavaa kommentointia



Viime aikoina olen ollut niin kiireinen, etten ole juuri ehtinyt lukea muita blogeja, vaikka monia kiinnostavia olisikin. Kuitenkin jos aika antaa myöden, muutama blogi tulee kiireellä selattua läpi. Yleensä luen pelkät tekstit, mutta kiinnostavista aiheista kurkkaan kommentoinnitkin.

En voi olla pistämättä merkille ihmisten tarvetta anonyymiuden takaa kirjoittaa hyvinkin kärkeviä ja loukkaavia kommentteja välillä. Tämä hämmästyttää aina itseäni, ja pistää miettimään mikä saa ihmisen provosoitumaan niin kovin, että kokee tarvetta turvautua nimettömänä huuteluun, joka kaikkea muuta kuin rakentavaa toimintaa ja tuskin edes edistää asiaa kommentoijan näkökulmasta. Ehkä siitä saa kirjoittaja hetkellisesti hyvän mielen, kun kaataa omaa katkeruuttaan toisen niskaan?

Ei kaikista teksteistä tarvitse pitää. Ei tarvitse olla samaa mieltä. Voi siirtyä eteenpäin ja olla lukematta, eikä tarvitse halutessaan palata koko blogiin, jos se saa niin kiehumaan. Toki jos asiallisesti, mieluiten omalla nimellään haluaa tuoda näkökantansa julki, mikä sen parempaa. On virkistävää ja rikasta lukea eri näkökulmia asioihin, kun ne ovat hyvin perusteltuja.

Itse olen säästynyt melko pitkälle negatiiviselta kommentoinnilta. Osin se johtuu varmasti siitä, että kirjoitustyylini on "kesy", en pyri tarkoituksenmukaisesti provosoimaan, en avaudu ihan henkilökohtaisista asioistani, kuvamateriaalikin varsin konservatiivista. Kommenttien hyväksyntä tosin on minulla päällä. Suodatan "huohotus"kommentit, kaksimieliset kommentit ja kommentit, jotka jostain syystä asiattomia, yleensä liittyen kyllä em. seikkoihin. Myös vihjailut dopingista ja lajin lieveilmiöistä jätän arvoonsa.

Tätä päivää piristikin kommentti "Proteiinireseptejä" tekstissä : "Tolla vanhalla naamallako meinasit kisata? ".
Ehkä syynä sairastelun tuoma pieni väsymys, mutta repesin totaalisesti ja sain päivän parhaat naurut tuosta ja tuo olikin julkaistava. Huvittaa tuollainen ala-aste tasoinen "loukkaus", joka näin aikuisena ( tälläisenä, jolla vanha naama ) tosiaan vain huvittaa. Jollain on ollut suurempikin ongelma tämän nassun kanssa, ja kyllä, tämän naaman kanssa se vaan on kisattava, milloin ikinä kisaankin :) Siinä se nuppi killuu tämän yhtä vanhan ruhon jatkeena, enemmän olisi huolissani kyllä tästä rungon iästä - fysiikkalajin ollessa kuitenkin kyseessä ;)



Blogi on toki tuonut tullessaan jos jonkinlaisia yhteydenottoja ja avannut monia ovia. Suurin osa vaikutuksista vain positiivisia. Huvittavia ovat ulkomailta tulevan pyynnöt pullistella videolle maksua vastaan, videoida kun levittelen tälle ruholle aurinkorasvaa, muutama kosinta Jenkeistä jne, nuo harmittomia :) Yllättäviä kyllä, sillä tosiaan tämän fitness gendren piirissä blogini on varmasti konservatiivisimmasta päästä.

Negatiivisista vaikutuksista voisi mainita muutaman kesto stalkkaajan, joista olen joskus kirjoittanut tänne aiemminkin. Aktiivisin stalkkeri on jaksanut Italiasta kirjoitella viestejä kolme vuotta, eikä lannistu, vaikkei saa mitään vastakaikua...varsin pelottavaksi homman teki se, kun hän lähetti minulle kuvia asunnostaan, jossa oli vain patja lattialla, tietokone, ja minun kuviani seinillä...viesteissä hän kertoi olevansa skitsofreenikko, ja viestit olivat / ovat varsin seikkaperäisiä seksikuvauksia...kaikkein huolestuttavinta oli aikanaan, kun hän kirjoitti järjestelevänsä tuloaan Suomeen, ja sitten kotiovelleni ilmestyi kukkalähetti suklaan ja kukkapuskan kanssa ja kortissa oli kosinta tältä hiipparilta. Tuon jälkeen muisti kyllä lukita ovet yöksi hyvin...

Onneksi kaveria ei ole livenä näkynyt, eli tyytynee tähän viestittelyyn, jotka ohjaan aina suoraan ja nykyään lukematta roskapostiin. Hänhän siis on teksteissä mm. sitä mieltä, että minä olen oikeasti Peppi Pitkätossu ja osaan matkustaa ajassa, ja että minun kohtaloni olisi yhdessä hänen kanssaan synnyttää tähän maailmaan uusi superrotu ylivertaisten geeniemme ansiosta...ja tämä vain pintaraapaisu tuosta ajatuksenlennosta :D

Kirjoitan blogia lähinnä itseni vuoksi, ajatusten selventämiseksi, päiväkirjaksi...toki olen iloinen, jos voin tekstien / treenivideoiden kautta opastaa osaltani lajin suhteen lukijoita. En ota itseäni turhan vakavasti, enkä soisi kenenkään näistä mieltään pahoittavan. Ja kuten jo aiemmin totesin, jos et jaksa lukea, sulje tämä sivu ja etsi kiinnostavampia tekstejä/sivustoja  :)